LE MONDE DIPLOMATIQUE IX
Esipuhe
Yhdeksäs Diplopokkari raportoi maailmanjärjestelmän perustavasta muutoksesta. Väitetään, että olemme
siirtymässä ”post-amerikkalaiselle vuosisadalle” ja sen
myötä hyvää vauhtia kohti moninapaisempaa
maailmaa (s. 11–50).
Meille on uskoteltu, että länsimainen moderni aikakausi
on historiallisen kehityksen päätepiste já huippukohta.
Vallitseva tulkinta perustuu kuitenkin teleologiselle ja
virheelliselle historiantulkinnalle (s. 25–31).
Monia kosmopoliittisesti orientoituneita Diplon lukijoita
varmasti viehättävät vahvat enteet siitä, että lännen
ylimieliselle hegemonialle on tulossa loppu. Mutta
olennainen kysymys kuuluu: mitä sen tilalle?
Länsimaiden on totuteltava uuteen, moninaisempaan
maailmaan, jossa Kiina, Intia, Brasilia ja Venäjä tulevat
olemaan valtakeskuksia Yhdysvaltojen, EU:n já Japanin rinnalla. Samaan aikaan uusien valtiomahtien nousun
kanssa myös monenvälisten ja ei-valtiollisten järjestöjen
ja toimijoiden rooli vahvistuu merkittävästi. Navaton
maailma on yhä enemmän ”hajautetun kuin keskitetyn
vallan maailma” (s.13–14).
Aloite on siirtymässä itään. Mutta korvaako ”Pekingin konsensus” surullisen kuuluisan Washingtonin konsensuksen
(s. 11). Uusi hegemoninen konsensus korostaa innovaatioiden tärkeyttä, tarvetta ottaa huomioon pelkän kansantuotteen kasvun lisäksi elämänlaatu – ja ”tietty” yhdenvertaisuus,
jolla estetään kaaosta – sekä suvereniteetin eli valtiokeskeisen itsenäisyyden korostaminen (s.17). Kuulostaako variaatiolta Suomen itsenäisyysrahaston Sitran resepteistä?
Kyseessä lienee kuitenkin aivan toinen modernin
muunnelma, autoritäärinen kapitalismi Kiinan malliin. Kiinalainen modernisaatio ja nykykapitalismi on
epäilemättä ollut tehokasta, mutta sen jättämät jäljet
ovat kauheita, niin köyhimpien väestöryhmien kuin
ympäristön kannalta.
Eikö nyt jos koskaan olisi tilaisuus esittää aivan toisenlaisia visioita, vaihtoehtoisia yhteiskunnan järjestämisen ja
talouden rakentumisen malleja? Esimerkiksi sellaisia, jotka ottavat lähtökohdakseen ihmisten
yhdenvertaisuuden ja yhteiskunnallisen moniarvoisuuden, taloudellisen tasa-
arvon, globaalin oikeudenmukaisuuden, luonnonvarojen ryöstökäytön kieltämisen, luonnon ja eri kulttuurien kunnioituksen tai vaikkapa suoran demokratian ja reilun markkinatalouden.
Finanssikapitalismin syvä kriisi on vauhdittamassa ”amerikkalaisen vuosisadan” loppua, mutta mitkä ovat sen luoman suuryhtiöiden monopolikapitalismin ja kerskakulutuksen todelliset vaihtoehdot?
Miksei post-amerikkalainen aikakausi voisi olla myös post-kapitalistinen? (MR)
Ylös
|
