LE MONDE DIPLOMATIQUE VIII
Esipuhe
Finanssikriisin puhkeaminen ei tullut Diplon lukijoille yllätyksenä. Rahoitusmarkkinoita valvovat viranomaiset eivät voi väittää, etteikö rahamarkkinoiden sisäsyntyisistä järjestelmäriskeistä olisi kylliksi varoiteltu.
Le Monde diplomatique -lehdessä on kirjoitettu finanssikuplan
ja ”innovatiivisten rahoitusinstrumenttien” vaaroista kymmenissä artikkeleissa 2000-luvulla. Niissä on kehotettu puuttumaan kiireesti riskialttiiseen keinottelutalouteen ja sääntelemään rahamarkkinoita reaalitalouden suojelemiseksi.¹
Finanssikeskuksissa varoituksiin on vastattu ylimielisellä itsetyytyväisyydellä, mikä selittää Frédérik Lordonin (s. 11)
ja Ibrahim Warden (s. 29) artikkeleiden sarkastista sävyä. Onhan toki surkuhupaisaa, että ehdottoman sääntelemättömien markkinoiden puolestapuhujat Yhdysvaltojen keskuspankin pääjohtaja Ben Bernanke ja valtionvarainministeri Henry Paulson ovat joutuneet ottamaan lusikan kauniiseen käteen
ja turvautumaan suoranaiseen sosialisointiin ja
kansallistamiseen.
Nyt myös Euroopassa ollaan hätää kärsimässä kun pankkikriisi uhkaa ajaa talouden syvään taantumaan.
Kukaan ei vielä tiedä, kuinka paljon julkisia varoja kuluu keinottelujen aiheuttaman katastrofin ehkäisyyn. Jälleen
kerran pätee vanha viisaus: finanssikapitalismissa voitot ovat yksityisiä, mutta tappiot ovat yhteisiä.
Yhdysvalloissa finanssikriisi on itse asiassa paljastanut sen,
mitä matalat korot ja ”halvat” lainat ovat peitelleet. Reaalipalkat ovat hyvästä suhdanteesta huolimatta
käytännössä samalla tasolla kuin kymmenen vuotta sitten ja ostovoima näyttää heikkenevän. Kriisi rokottaa alempaa keskiluokkaa rajusti: riskilainoilla hankitusta talosta on luovuttava, mutta ylivoimaisen kalliiksi osoittautuneet lainakulut jäävät maksettavaksi.
Finanssikuplasta käärityt voitot ovat epäilemättä jo
löytäneet tiensä veroparatiisien kätköihin. Finanssikriisin alkulähteet eli luottojohdannaisten ja muiden uusien rahoitusinstrumenttien markkinat ovat suoraan kytköksissä veroparatiisikeskuksiin (liite s. 32). Monimutkaiset rahoitusinstrumentit ovat niin ”innovatiivisia”, että niillä pystytään kekseliäästi kiertämään valvontaa, sääntelyä ja veroja. Salailu, vääristely ja suoranaiset petokset löytyvät
myös tämän finanssikriisin ytimestä.²
Saa nähdä, kanavoituuko finanssikriisin aiheuttama
äänestäjien suuttumus myös poliittiseksi tahdoksi finanssimarkkinoiden uudelleensääntelyyn.
Markkinoilta itseltään tätä on turha odottaa vaan rattaisiin
on heitettävä hiekkaa: ensimmäiseksi veroparatiisijärjestelmä on suljettava ja on toteutettava globaali valuutanvaihtovero, mikäli finanssikuplien syntymistä halutaan tosissaan
ehkäistä.³ (MR)
1. Katso Manière de voir 102 ”Le krach du libéralisme”,
Déc 2008–jan 2009
http://www.monde-diplomatique.fr/mav/102/
2. Katso Matti Ylönen: Veroparatiisit: 20 ratkaisua varjotalouteen,
Into Kustannus 2008.
3. Ignacio Ramonet: ”Désarmer les marchés”, LMD 12/97
http://www.monde-diplomatique.fr/1997/12/RAMONET/9665.html
Ylös
Finanssikriisistä lisäpotkua presidentinvaaliin
SERGE HALIMI
Presidentinvaalit voitetaan yksi osavaltio kerrallaan. Demokraattien vastaisku tulee olemaan tällä kertaa entistä tarkemmin kohdennettu ja entistä taktisempi.
Ylös
Sosialisointia Wall Streetillä
FRÉDÉRIK LORDON
Välttääkseen pörssin romahtamisen ja luottomarkkinoiden laman Yhdysvaltain viranomaiset ovat hylänneet ajatuksen yhtiöiden pelastamisesta yksi kerrallaan. Edustajainhuoneessa runnottiin läpi pelastussuunnitelma, jossa valtio – eli siis veronmaksajat – ostavat pankeilta ongelmaluottoja 700 miljardin dollarin edestä. Presidentinvaalikampanjan alla kongressi suhtautuu vastentahtoisesti tällaiseen ennenkuulumattomaan sitoumukseen, joka uhkaa kasvattaa räjähdysmäisesti budjettivajetta ja heikentää ennestään dollarin arvoa. Eräs senaattori ei säästellyt sanojaan vaan puhui ”finanssisosialismista”, joka ei hänen mielestään ole ”amerikkalaista”. Kuten ennenkin vastaavissa tilanteissa finanssimyllerrys on herättänyt lukuisia kommentteja kapitalismin moraalista, sääntelyn välttämättömyydestä sekä tarpeesta rankaista syyllisiä.
Ylös
Fannie Mae ja Freddie Mac tyhjän päällä
IBRAHIM WARDE
Yhdysvaltain hallitus alistui väistämättömän edessä. Maan asuntoluottojärjestelmän tukipilareiden Fannie Maen ja Freddie Macin konkurssia ei voitu sallia, ja niiden pelastaminen Aasian tai Lähi-idän sijoitusrahastojen avulla oli poliittisesti mahdotonta. Ainoaksi keinoksi jäi kansallistaminen, vaikka sitä ei sanottu ääneen, koska sanalla oli niin negatiivinen kaiku. Puhuttiinkin vain ”varainhallinnan siirtämisestä”.
Ylös
Demokraatit länttä valloittamassa
SERGE HALIMI
Presidentinvaalit voitetaan yksi osavaltio kerrallaan. Demokraattien vastaisku tulee olemaan tällä kertaa entistä tarkemmin kohdennettu ja entistä taktisempi. Osa demokraateista pitää lännen valloitusta turhanpäiväisenä, ja voimat pitäisi kuulemma panostaa Ohioon, Pennsylvaniaan ja Michiganiin. Obama puolestaan toivoo, että vaali-iltana teollisen Midwestin mahdollisesti aiheuttamaa pettymystä voitaisiin kompensoida iloisella yllätyksellä Coloradossa ja muutamissa pienissä republikaanien tukikohdissa lännen maaseudulla.
Ylös
Obaman ja McCainin ulkopolitiikka
MICHAEL KLARE
John McCain ja Barack Obama ovat huomattavan samanmielisiä arvioidessaan Yhdysvaltojen kansainvälisiä kompastuskiviä. Molemmat väittävät tiukasti, että Yhdysvalloilla on suuri joukko voimakkaita ulkomaisia uhkia, että Bushin hallinnon toimet näiden uhkien poistamiseksi ovat olleet riittämättömiä, ja että epäonnistuneen politiikan tilalle tarvitaan uusia strategioita. Heidän puheitaan kuunnellessa on vaikea välttyä vaikutelmalta, että molemmmat ovat George W. Bushin vastaehdokkaita. Mutta kun kuuntelee tarkemmin, merkittäviä eroja alkaa ilmaantua.
Ylös
Kosovo, Abhasia ja Etelä-Ossetia
BRUNO COPPIETERS
Vasta neljäsosa Yhdistyneiden kansakuntien jäsenvaltioista on tunnustanut Kosovon itsenäisyyden, jonka maa julisti yksipuolisesti helmikuussa 2008. Itsenäisyyden tunnustaneet läntiset suurvallat eivät ole voineet perustella päätöstään periaatteella kansojen itsemääräämisoikeudesta, sillä Kosovon tilanteessa tarkkaan määritellyt kansainvälisoikeudelliset edellytykset eivät täyty. Sen sijaan länsivallat ovat kehitelleet omia määritelmiään ja periaatteitaan. Ne ovat kaukana yleisesti hyväksytyistä pelisäännöistä ja holhouksesta vapautumisen ideasta, mutta niihin Venäjä on nyt vuorostaan vedonnut tunnustaessaan Abhasian ja Etelä-Ossetian suvereniteetin.
Ylös
Bosnia ja Hersegovina Daytonin kuristusotteessa
JEAN-ARNAULT DÉRENS
Sarajevossa riemuittiin, kun Bosnian serbien entinen johtaja Radovan Karadzic pidätettiin ja vietiin Jugoslavia-tuomioistuimeen. Mutta Bosnia on siitä huolimatta pulassa: se ei pysty uudistamaan instituutioitaan, jotka estävät sitä toimimasta. Kosovon itsenäisyysjulistus 17. helmikuuta herätti erosta uudelleen eloon pelot ”serbien”, ja Kosovo on unohdettu ”uudella Balkanilla”.
Ylös
Kaksoinvalta, joka repii Palestiinaa
AMIRA HASS
Heinäkuun alussa Länsirannan ja Gazan asukkaat olivat helpottuneita hyvien uutisten vuoksi: ylioppilaskirjoitusten tulokset julkaistaisiin samanaikaisesti molemmilla miehitetyillä alueilla. Huhuttiin, että Gazan opetusministeri pyrkisi aikaistamaan julkistusta päivällä. Huhu heijastaa epävarmuutta, joka johtuu kesäkuussa 2007 tehdystä ”vallan” kahtiajaosta: Ramallahissa toimii Fatahin johtama hallitus ja Gazassa toinen, Hamasin johtama. Monet koettivat rauhoitella kahtiajakautumisintoa, ettei kahtiajako koskisi peruspalveluita, eli koulutusta, terveyttä ja sosiaaliturvaa.
Ylös
Vihreän metsän bisnes Amazonialla
JACQUES DENIS
Lähes viisi kertaa Suomen kokoinen Amazonasin osavaltio Brasiliassa on onnistunut rajoittamaan metsän tuhoamisen kahteen prosenttiin maa-alueestaan; suojeluvyöhykkeet, alkuperäiskansojen reservaatit ja monenlaiset suojelukohteet kattavat 40 prosenttia pinta-alasta. Naapuriosavaltioissa, kuten Parássa ja Rondôniassa, metsän tuhoamisen arvioidaan koskettavan jo 20 prosenttia niiden pinta-alasta.
Ylös
Terrorismin vastaisen taistelun verkossa
DIDIER BIGO
Miten syyskuun 11. päivän iskut vuonna 2001 vaikuttivat länsimaihin? Julkista keskustelua hallitsee kaksi tulkintaa. Ensimmäisen mukaan uhka on niin suuri, että sen perusteella voidaan turvautua väliaikaisiin poikkeustoimiin, koska demokraattiset arvot voidaan pelastaa vain niiden avulla. Toinen tulkinta on ensimmäisen peilikuva. Siinä ajatellaan, että terrorismin vastaiset toimet ovat hallitusten pitkän aikavälin strategia, jonka avulla ne pyrkivät hankkiutumaan eroon tavanomaisista laeista ja luomaan valvontajärjestelmän, jolla voidaan luopua demokratiasta.
Ylös
|
