LE MONDE DIPLOMATIQUE XIX


VERKOSSA JULKAISTUT ARTIKKELIT:
Pierre Daum: Kreikan nuorison toteutumaton kapina

Mika Rönkkö:
Esipuhe
Yhdysvaltojen taannoinen luottoluokituksen lasku voi
merkitä uusliberalistisen finanssikapitalismin ”lopun
alkua”. Taloustieteilijä Frédéric Lordon muistuttaa,
kuinka parhaillaan kärjistyvän julkisen velkakriisin
juuret ovat yksityisellä sektorilla, finanssialalla vallalle
päässeessä tolkuttomassa ahneudessa, joka viimeksi
puhkesi subprime-kriisinä. Kriisien kiihtyvä sykli on
Lordonin mukaan kypsymässä vähitellen ”finanssimarkkinoiden
sisäsyntyiseksi katastrofiksi” (sivu 24).
Syvän laman jäljet ovat tunnetusti olleet rumat.
Yhtä vakavaan talouskurimukseen on ajauduttu viimeksi
vain vuoden 1929 suuren pörssiromahduksen
myötä. Le Monde diplomatiquen uusi ”Historia-atlas” (Into, 2011) analysoi lamaa seuranneita vaihtoehtoisia
kehityskulkuja 1930-luvun yhteiskunnissa: kansanrintamahallitus
Ranskassa, New Deal Yhdysvalloissa, natsismi Saksassa. Missä määrin tästä asetelmasta olisi
syytä ottaa oppia kriisiytyvällä 2010-luvulla?
1930-luvun tavoin äärioikeiston ja kansallismielisten
populististen puolueiden kannatus on noussut
ennätyslukemiin lähes koko Euroopassa.1 Rasistinen
ja suvaitsematon vihapuhe kukoistaa myös Suomessa,
islaminvastaista ja vähemmistöjä halventavaa julkista
puhetta pidetään yhä tavanomaisempana, jopa hyväksyttävänä.
Utøyan kylmäverinen joukkomurha on herättänyt
keskustelun rasististen vihapuheiden pitäjien
vastuusta. Vaikka Norjan tappaja oli epäilemättä mieleltään vakavasti sairas, hän kuitenkin toimi
murhatyössään kirkkaan rationaalisesti. Joukkomurhaaja
perustelee tekojaan loogisesti rasistisella
oppirakennelmalla, joka kaikessa hataruudessaan ja
vastenmielisyydessään on silti jokseenkin johdonmukainen.
Monet perustelut ovat tuttuja äärioikeistolaisten
poliitikkojen islamin ja vähemmistöjen vastaisista
puheista. Missä määrin tämä vastenmielinen
vihapuhe sitten johtaa suoranaiseen väkivaltaan?
Diplon kolumnisti K Biswas vastaa, ettei rasistisia
puolueita pidä vastustaa siksi, että ”ne ehkä inspiroivat
yksittäisiä väkivallantekoja, vaan siksi että niiden
ohjelmat ovat kaiken inhimillisyyden vastaisia ja sektaarisia,
uhkia vakaalle ja yhtenäiselle yhteiskunnalle”.2
Jos suvaitsemattomuutta ja rasismia ei päättäväisesti
torjuta, edessämme on hyvin nopeasti todellinen
lopun alku. (MR)
1. Katso ”Euroopan äärioikeiston kolme perhettä”, ”Fasistisen
perinnön jatkamisen taide”, ”Jäähyväiset Hollannin suvaitsevaisuudelle”, ”Itä-Euroopan äärinationalismi”, Diplopokkari XVII, 2011.
(www.mondediplo.fi).
2. K Biswas: ”Lessons from Norway”, englanninkielinen Le Monde diplomatique, syyskuu 2011.
Ylös
|