LE MONDE DIPLOMATIQUE XVI
Martine Bulard:
Keinottelu ei ruoki nälkäläisiä
”Ensi kertaa historian aikana yli miljardi ihmistä menee
nukkumaan vatsa tyhjänä.” Tämän hätkähdyttävän lausunnon
takana on, yllättävää kyllä, Maailmanpankin johtaja Robert B. Zoellick. Hän tähdentää myös, että YK:n vuosituhattavoitetta äärimmäisen nälän poistamisesta vuoteen 2015 mennessä ”ei saavuteta”. Köyhyys ja aliravitsemus vähenivät edellisellä vuosikymmenellä mutta vuodesta 2008 lähtien ne lähtivät taas lisääntymään. Maailmanpankin asiantuntijat arvelevat, että vuonna 2010 äärimmäiseen köyhyyteen suistui 64 miljoonaa
ihmistä lisää eli Ranskan väkiluvun verran.
Kuvat nälkämellakoista Mosambikissa syyskuun alkupäivinä toivat taas takaisin ne synkät muistot, joiden luulimme olevan jo historiaa. YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi Unctad tiivisti kehityksen näin: ”Ruoansaannin turvaaminen pysyy monien kehitysmaiden akuuttina ongelmana.”
Luonnonolosuhteet kärjistävät tätä ongelmaa. Intian rajut monsuunisateet ja Pakistanin tulvat ovat tuhonneet suuren osan riisi- ja teesadosta, ja näiden hyödykkeiden hinnat ovat kohonneet kolmanneksella muutamassa kuukaudessa. Maastopalot ovat tuhonneet Venäjän viljapeltoja vähentäen näin satoja sekä siemenviljan saantia, mikä puolestaan vaikuttaa ensi vuoden satoon.
Silti suurin uhka ei tule luonnon taholta vaan keinottelusta.
Raaka-aineista on tullut uusi temmellyskenttä sijoittajille, jotka saavat valtavat määrät täysin tai lähes ilmaista rahaa keskuspankeilta. Lyötyään vetoja kiinteistöjen hinnoista rahoitusmarkkinoiden velhot suuntaavat nyt katseensa kohti metalleja ja maataloustuotteita.
Yksi Lontoon kuuluisimmista vipurahastoista Armajaro ostikin syyskuun puolivälissä neljänneksen Euroopan kaakaovarannoista. Muutamaa päivää myöhemmin kaakaotonnin hinta kohosi uusiin ennätyslukemiin. Sama ilmiö toistuu vehnän, riisin, soijan ja monen muun maataloustuotteen kohdalla.
Jotkut Euroopan johtajat ovat jopa vihjanneet säätelyn tarpeesta. Näitä vaimeita vaatimuksia kuultiin jo subprime-kriisin aikoihin, mutta mikään ei ole muuttunut. Kehitysmaiden tilannetta on pahentanut Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n ja Maailmanpankin politiikka, joka suosii turvautumista kansainvälisiin markkinoihin kotimaisen tuotannon kustannuksella. Unctad tunnustaa ainakin paperilla, että ”kestävän kehityksen strategia vaatii entistä suurempaa keskittymistä maan sisäiseen kysyntään”. Järjestö kehottaa myös ”arvioimaan uudelleen vientiin pohjautuvaa kehitysajattelua”. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Harmi vain, että kyse on pelkästään kannanotoista, joilla voidaan toki ruokkia harhakuvia mutta ei tätä planeettaa.
Martine Bulard on Le Monde diplomatiquen toimituspäällikkö Pariisissa.
LMD 11/10. Suomennos: Jorma Penttinen.
Ylös
|
