LE MONDE DIPLOMATIQUE XIII
Mika Rönkkö:
Esipuhe
Kööpenhaminan ilmastokokous tulee jäämään historiaan
maailmanjärjestelmän murtumana. Etelän maat
Kiinan, Intian, Brasilian ja Etelä-Afrikan johdolla
kieltäytyivät teollisuumaiden tarjoilemasta ilmastosopimuksesta.
EU jäi sivustakatsojaksi, kun Etelän suurvallat
osoittivat Yhdysvalloille uuden moninapaisen
maailmanjärjestelmän suuntaa.
Vähemmälle huomiolle on jäänyt, että muutamat
köyhät maat – monien kansalaisliikkeiden tuella – kapinoivat yhtä paljon Etelän nousevia mahteja kuin
Yhdysvaltoja ja EU:ta vastaan. Ne kritisoivat sekä ilmastokokouksen prosessia että sisältöä, joka jäi kauaksi
Ilmastopaneelin tavoitteista ja olisi jättänyt köyhät maat
sopeutumaan uuteen tilanteeseen pitkälti omin avuin.
Ilmastokapinaa johtanut Bolivian presidentti Evo Morales kutsui kaikki hallitukset, kansainväliset järjestöt
ja kansalaisliikeet Cochabambaan Boliviaan vaihtoehtoiseen
ilmasto-kokoukseen.(1) Morales vetoaa globaaliin
ilmasto-oikeudenmukaisuuteen, joka tuntui jäävän
Kööpenhaminassa suurvaltojen oikuttelun jalkoihin.
Monien ilmasto-oikeudenmukaisuuden puolestapuhujien
keskeinen vaatimus on epäsuosittu: jatkuvasta
bkt:n kasvun tavoittelusta on luovuttava. (2) Tällainen degrowth-ajattelu on Kööpenhaminan ”fiaskon” jälkeen saanut
uutta kannatusta.
Kasvun purkamisen kannattajien mukaan nykyinen talouskasvu ei ole kestävää, koska se riistää luonnonvaroja
ja tuhoaa ympäristöä, mutta ei oikeudenmukaisella
tavalla paranna köyhimpien hyvinvointia.
Kestävää maailmaa ei myöskään tarvitse etsiä kiven
alta, se on keskuudessamme tässä ja nyt. Itse asiassa kolmannes maailman väestöstä elää kestävästi.
Ihmiskunnan ja maapallon suurin ongelmana ei ole köyhät vaan ylikuluttavat rikkaat. Vauraus on suorassa
suhteessa ympäristön kuormittamiseen. Mitä rikkaampi
kotitalous, sitä suuremmat päästöt, mitä rikkaampi
maa, sitä suurempi kansalaisten jalanjälki.Huomionarvoista
on, että maailmanlaajuisesti ylikuluttajia on Etelän
maissa lähes yhtä paljon kuin rikkaissa maissa.(3)
Koska vastuu ympäristötuhosta on suorassa suhteessa
käytettävissä oleviin tuloihin, eikö olisi syytä puuttua ylikuluttavan luokan rahatalouden kokoon? Tavoitteena tulisi olla kasvun purku: sillä degrowthajattelijat
tarkoittavat vapaaehtoista siirtymistä oikeudenmukaiseen,
osallistavaan ja ekologisesti kestävään
yhteiskuntaan.
(1) Conferencia Mundial de los Pueblos sobre el Cambio Climático
y los Derechos de la Madre Tierra 19–22.4.2010. http://cmpcc.org/
(2) Serge Latouche, Petit traité de la décroissance sereine Mille et une
nuits 2007 ja Ulvila, Marko & Jarna Pasanen, Sustainable Futures:
Replacing Growth Imperative and Hierarchies with Sustainable Ways. Ulkoasianministeriö 2009. www.sustainablefutures.fi
(3) Households in Environmental Statistics, Statistica Centralbyron,
Tukholma 2003 ja Worldwatch: State of the World 2004, Worldwatch,
Washington 2004.
Ylös
|
