LE MONDE DIPLOMATIQUE XI
VERKOSSA JULKAISTUT ARTIKKELIT:
KIINAN KRIISI
Dongguan talouskriisin kurimuksessa
Tilastotietoja
IRAN
Ulkovaltojen sekaantuminen ruokkii nationalismia
Iranin hallintorakenteet
ITÄVALTA
Outo historiantulkinta
Maurice Lemoine:
Vallankaappaus
Amerikan maiden järjestö OAS, YK, EU ja Yhdysvaltojen presidentti Barack Obama ovat kaikki yksimielisesti ja peruuttamattomasti tuominneet kesäkuun 28. päivän vallankaappauksen, jossa Hondurasin valtionpäämies Manuel Zelaya syrjäytettiin ja karkotettiin sotilassaattueessa Costa Ricaan. YK:n yleiskokouksen puheenjohtaja Miguel d'Escoto vaati painokkaasti ”presidentti Zelayan välitöntä paluuta virkaansa ja niihin tehtäviin, jotka kansan suvereniteetti on hänelle antanut. Kansainvälinen yhteisö ei hyväksy mitään muuta vaihtoehtoa.”1
Jotkut kuitenkin epäilivät ”ex-presidentin” laillisuutta: hän ”rikkoo perustuslakia” pyrkiessään muuttamaan sitä niin, että ”voisi pyrkiä uudelle kaudelle” ensi marraskuun 29. päivän presidentinvaaleissa.2 Kyseessä on väärinkäsitys (tai silkka valhe). Zelayan aikomuksena oli nimittäin järjestää neuvoa-antava kansanäänestys. Sen kysymyksenä olisi ollut, haluavatko hondurasilaiset äänestää marraskuun presidentinvaalien yhteydessä siitä, kutsutaanko koolle perustuslakia säätävä kansalliskokous (jota 400 000 hondurasilaisen allekirjoittama adressi vaatii). Itse hän ei marraskuun presidentinvaaleissa voi olla ehdokkaana, koska vuoden 1982 perustuslaki on voimassa niin kauan kuin muuta ei päätetä.
Perustuslain erikoisuus on siinä, että se sisältää useita articulos pétreos, kiveen hakattuja artikloita, joita kielletään millään tavalla muuttamasta. Neljäs artikla kieltää presidentin uudelleenvalinnan. Tässä kansan ylle on puettu pakkopaita. Periaatteessa kansalle kuitenkin kuuluu ”suvereniteetti, josta kaikki valtiovalta on lähtöisin”.3 Väitettiin, että Zelaya syrjäytettiin, koska hän oli ”suunnitellut” perustuslain muuttamista paljon laajemminkin kuin vain tämän uudelleenvalintapykälän osalta.
Todellisuudessa Zelaya on syyllistynyt kolmeen kuolemansyntiin: Hän on lähtöisin keskustaoikeistosta (liberaalipuolueesta), mutta rikkoi välinsä maan poliittistaloudellisen eliitin kanssa. Hän nosti minimipalkkaa 60 prosentilla. Hän liittyi Alba-sopimukseen, Bolivaariseen vaihtoehtoon Amerikoille, ja siirtyi näin Bolivian, Kuuban, Ecuadorin ja Venezuelan leiriin, joka tekee päättäväisesti pesäeroa uusliberalismiin. Alban ”heikoin lenkki” on nyt joutunut Euroopan oikeiston hyökkäyksen kohteeksi.
Vuoden 2002 huhtikuussa George W. Bush tuki yritystä syöstä Hugo Chavez Venezuelassa vallasta. Obama sitä vastoin yhtyi Hondurasin vallankaappaajan Roberto Michelettin yleiseen tuomitsemiseen. Kuitenkin samaan aikaan, kun Obama julisti Manuel Zelayan Hondurasin ainoaksi presidentiksi, ulkoministeri Hillary Clinton tarjosi helpottavaa happea vallankaappaajille ehdottamalla välittäjäksi Costa Rican presidenttiä Oscar Ariasta ja sivuuttamalla näin Amerikanmaiden järjestön ja sen vasemmistolaiset hallitukset.
Washingtonissa on kovia paineita vastustaa Zelayaa. Pentagonilla on strategisena pidetty tukikohta Palmerolassa Hondurasissa. Yhdysvallat on juuri menettänyt Alban jäsenmaassa Ecuadorissa Mantan tukikohdan, jonka presidentti Rafael Correa vaati suljettavaksi. Vuoden 2008 syyskuussa Bush nimitti Yhdysvaltojen suurlähettilääksi Hondurasiin Hugo Llorensin, joka oli toiminut Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuusneuvoston (NSC) Andien asioista vastaavana johtajana vuosina 2002 ja 2003, siis Venezuelan vallankaappauksen aikoina. Kesäkuun 28. edeltävinä päivinä hän osallistui New York Timesin (30.6.) mukaan lukuisiin kokouksiin ”johtavien opposition poliitikkojen ja sotilashenkilöiden” kanssa.
Hondurasin valtionpäämies hylkäsi Ariasin ehdotuksen kansallisen sovinnon hallituksesta, eli paluunsa presidentin virkaan vailla todellista valtaa. Myös Micheletti torjui ehdotuksen suututtaen Hillary Clintonin, joka oli tarjottimella tarjonnut hänelle ulospääsyä kriisistä ilman kasvojen menetystä.
Pelaako Yhdysvallat tässä kaksinaamaista peliä vai onko Valkoinen talo erkaantunut Pentagonin ja ulkoministeriön voimakaksikosta? Mikäli oikeus ei voita tai Honduras vajoaa väkivaltaan, luottamus Obamaan saa vakavan kolauksen Latinalaisessa Amerikassa, joka oli ottanut hänet vastaan täynnä toivoa ja sympatiaa.
1. BBC Mundo, 29.6.2009.
2. Tämä väite oli Le Mondessa (29.6.) ja sitä tukivat El País (Madrid, 29.6.), Libération (Pariisi, 30.6.) ja The Economist (Lontoo, 2.7.).
3. Perustuslain toinen artikla.
Ylös
|
