LE MONDE DIPLOMATIQUE X
Esipuhe
Kymmenes suomenkielinen Diplopokkari raportoi muun muassa Gazan sodasta, Naton laajentumisesta ja fi nanssikriisin vaikutuksista. Le Monde diplomatiquen päätoimittaja Serge Halimi analysoi kevään 2009 pääkirjoituksissaan mistä oikein on kyse. Helmikuussa Halimi kirjoitti:
Israelin Gazan hyökkäyksen päämäärä näyttää selvältä: tuhota kaikki toiveet luoda todellinen Palestiinan valtio, joka on kansainvälisesti sovittu tavoite. Länsiranta on jatkossakin muurien ja tiesulkujen juovittama sekä siirtokuntien repimä, sirpaleinen "kotimaiden" saaristo, jota eu pitää hengissä (katso kartta sivulla 32). Gazaa taas pommitetaan aina kun naapurille juolahtaa mieleen suhteeton ”vastatoimi” rakettia tai muuta tihutyötä vastaan. Itse asiassa on suorastaan ihme 60 vuoden lannistamisen, nöyryyttämisen, karkotuksen, sopimusten rikkomisen, pakkoasuttamisen ja veljessodan jälkeen, että palestiinalaiset vielä pyrkivät päättäväisesti toteuttamaan kansallisen itsenäisyytensä, vaikka muut maat ovat jättäneet heidät oman onnensa nojaan ja antaneet pitää kansainvälistä lakia ja humanitäärisiä velvoitteita pilkkanaan. Jos palestiinalaiset onnistuvat, siitä ei ole kiittäminen eurooppalaisia tahi pohjoisamerikkalaisia eikä sen enempää useimpia arabivaltiota. Ne ovat nimittäin jälleen kerran osallisia Palestiinan hävittämisyrityksessä.
Maaliskuun pääkirjoituksessaan Halimi taas kyseli "Mikä on Naton tehtävä?":
Valtaosa yk:n jäsenvaltiosta ei ole Naton eikä eu:n jäseniä, ja kuusi eu-maata ei kuulu Natoon (Irlanti, Itävalta, Kypros, Malta, Suomi ja Ruotsi). Näiden järjestöjen roolit ovat pahasti sekaantuneet: Sotilasliitolle annetaan maantieteellistä liikkumatilaa ja uskotaan "vakauttamismissioita", joihin sillä ei ole sen enempää pätevyyttä kuin toimivaltaakaan (katso karttaliite sivulla 64).
Huhtikuun pääkirjoituksessa "Kansallistakaa pankit" Halimi ihmetteli pankkien vastikkeettomia tukia:
Finanssijärjestelmän romahduttaneet vaivat jäytävät nyt koko maailmantaloutta. Kun yksi pankki joutuu konkurssin partaalle, toinen ostaa sen – ja näin varmistetaan, että valtion on tultava apuun, koska näin se on liian suuri kaatumaan. Yhtäkkiä veronmaksajien on veitsi kurkulla maksettava tuhansia miljardeja dollareita kaikkein suurimpien fi nanssilaitosten pelastamiseksi. Kukaan ei tiedä, kuinka paljon roskalainoja on piilotettu niiden syövereihin ja paljonko julkista rahaa vielä kuluu – suoranainen seuraus rahamarkkinoiden sääntelyn lopettamisesta. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että heti kun pankit on siivottu veronmaksajien rahoilla, ne palautetaan osakkeenomistajilleen takaisin. Siis laitetaan talo kuntoon ja palautetaan se takaisin niille, jotka ovat sen ryöväneet. Miksi ihmeessä? Julkinen pankkijärjestelmä on taannut vuosikymmenten kasvun – toisin kuin yksityinen.
Ylös
|
