LE MONDE DIPLOMATIQUE I
Esipuhe
Le Monde diplomatique on kosmopoliittinen laatulehti, joka
avaa toisenlaisia näkökulmia (maailman)politiikkaan.
Suomi on Le Monde diplomatiquen 26. kieli. Julkaisemme neljä-kuusi kertaa vuodessa taskukirjan ranskankielisen kuukausilehden kiinnostavimmista artikkeleista, ja tarpeen mukaan muunkielisistä Diplon laitoksista. Jatkossa
julkaisemme myös omaa aineistoa.
Ensimmäinen suomenkielinen Le Monde diplomatique, eli tuttavallisemmin Diplo, on tehty pääosin talkootyönä. Hankkeeseen on käyttänyt aikaansa kymmenkunta vapaaehtoiskääntäjää, toimittajaa ja taittajaa, jotka pitävät tärkeänä Le Monde diplomatiquen kääntämistä myös suomenkielisen yleisön saataville. Diplon tulkinnat
maailmasta eivät ole ainoita totuuksia. Mutta Le Monde diplomatique nostaa jatkuvasti esiin tutkivan journalismin avartavia näkökulmia, joita harvoin näkee suurissa kaupallisissa tiedotusvälineissä, joiden ensisijainen tavoite on mediayhtiön osakkeenomistajien voiton maksimointi.
Nykyisessä informaatiotulvassa sensaatiohakuisuus ja ääri-ilmiöt korostuvat ja määräävät uutisarvon. Monipuolinen pohdinta ei mahdu valtamedian nopeatempoiseen uutismalliin. Nykymedia keskittyy sensaatioihin ja kulttuuri- ja harrastusmakuihin sen sijaan, että antaisi tilaa poliittisia arvostuksia koskeviin keskusteluihin tai maailmanpolitiikan syvempiin analyyseihin, joiden pohdiskelua Diplossa
pidetään juuri median tehtävänä.
Manuel Castellsin mukaan informaation ja kommunikaation rooli tulee jatkuvasti tärkeämmäksi yhteiskunnassa, jossa viestintäkanavat kattavat kaikki tasot globaalista paikalliseen. Yhteiskunnallisia valtasuhteita luodaan yhä selvemmin tiedotusvälineiden kautta.
Huolestuttavaa on, kun valtaa keskittyy yhä harvemmille yhtiöille, jotka kontrolloivat yhä suurempaa osuutta median kentästä. Näin on käynyt maailmanlaajuisesti, myös Suomessa.
Castells kuvaa kuinka nyky-yhteiskunnassa politiikka on syvässä legitimaatiokriisissä ja tullut riippuvaiseksi tiedotusvälineistä. Poliittiset kysymykset ja päätökset henkilöidään, skandalisoidaan ja tuodaan medianäyttämölle, missä niille pyritään saamaan kansalaisten hyväksyntä – tai ainakin vähentämään vastustusta niitä kohtaan.
Suomalainen paraatiesimerkki keskittyneen median vallankäytön mahdollisuuksista on kampanjointi Natojäsenyydestä. Maan suurin päivälehti ja useimmat muut päätoimittajat sen vanavedessä kampanjoivat Suomen liittämiseksi Natoon ja yrittävät kääntää epäluuloista julkista mielipidettä myötämielisemmäksi.
Suomalaisten epäluulo sotilaallista liittoutumista kohtaan on tervettä. Esimerkiksi Le Monde diplomatiquen päätoimittajan Ignacio Ramonetin kartoitus maailman tilasta todistaa sotilaallisten interventioiden raadollisista tavoitteista ja keinoista. Kun suurvallat ja niiden sotilaalliset liittolaiset pyrkivät varmistamaan geopoliittisen hegemoniansa ja valvomaan energiavaroja, ihmisoikeudet, kansakuntien olemassaolo tai ympäristö muutuvat suhteellisiksi ja kidutuksesta tulee hyväksyttävää.
Monet tiedotusvälineet ovat olleet hanakkaasti puolustamassa näitä sotaretkiä. Irakin sota paljasti Bushin hallinnon propagandakoneiston ja mediajärjestelmän yhteydet: manipulointi on mahdollista ilman sensuuria tai käskyjä julkaista vääristeltyä tietoa. Mediaan ilmaantuu herkästi sotaretkiä perustelevia propagandistisia käsitteitä, kuten fasistinen islam.
Kun sotilasliitot käyvät sotia, synnytetään bumerangeja, kuten terrorismia ja hallitsemattomia siirtolaisvirtoja. Sotilasliitot vastaavat ”terrorismin vastaisella sodalla”, joka on kiistatta lisännyt entisestään turvattomuutta maailmassa, kuten Ramonet toteaa.
Selvä enemmistö suomalaisista ei näytä taipuvan helposti Naton kannalle, vaikka sitä tarjoillaan ainoaksi vaihtoehdoksi turvattomuutta vastaan. Olisivatko valtamedian pääkirjoittajat herkempiä julkiselle mielipiteelle ja vähemmän innokkaita liittoutumaan Yhdysvaltojen kanssa, jos kaupallisen median omistus olisi vähemmän keskittynyttä?
Lähikuukausina on odotettavissa skandaalinkäryisiä pääkirjoituksia Suomen putoamisesta Nato-junasta ja suurvaltojen suosiosta. On mielenkiintoista nähdä onnistutaanko kampanjalla manipuloimaan päättäjät ja vielä äänestäjätkin Naton kannalle. (MR)
Ylös
Kansainvälinen Diplo-perhe
DOMINIQUE VIDAL
Suomi liittyi kansainväliseen Diplo-perheeseen vuoden 2007 alusta. Diplosta toimitetaan jo yli 60 painosta 26 eri kielellä.
International Herald Tribune ilmestyy yhdeksässä maassa, Newsweekillä on neljä ulkomaista painosta ja Ellestä on
viisitoista ulkomaista versiota. Le Monde diplomatique, Diplo, leviää yli kuutenakymmenenä kansainvälisenä laitoksena,
joista puolet on paperille painettuja, puolet verkkojulkaisuja.
Ja siihen vertailtavuus sitten loppuukin: Herald Tribunen ja Ellen yhteistyökumppanit noudattavat kaupallista strategiaa, kun taas Diplon tekijät ennen muuta jakavat unelman toisenlaisesta maailmasta. Sen he tekevät ranskan lisäksi
25 kielellä (afrikaans, arabia, bulgaria, englanti, espanja, esperanto, farsi, italia, japani, katalaani, kiina, korea,
kreikka, kroaatti, norja, puola, portugali, romania, saksa,
serbia, sloveeni, suomi, tšekki, unkari ja venäjä).
Kosmopoliittinen avoimuus ei ole uutta: alkuajoista asti
Le Monde diplomatique on halunnut olla pikemmin Ranskassa tehty kansainvälinen lehti kuin ulkomailla myynnissä oleva ranskalainen lehti. Portugalin ja Kreikan diktatuurien kukistuttua 1970-luvun puolimaissa Le Monde diplomatiquen painokset alkoivat ilmestyä kummassakin maassa. Ne olivat historian ensimmäiset vieraskieliset versiot, joissa Diplon kansainvälisen politiikan analyyseja levitettiin Ranskan ulkopuolella.
Uusia rajoja ylitettiin 1980-luvulla: syntyi espanjankielinen Diplo. Sitä julkaistiin aluksi Meksikossa ja päätoimittaja Yvan Menéndezin vuonna 1986 tapahtuneen salamurhan jälkeen ensin Buenos Airesissa ja sittemmin Madridissa. Tämän jälkeen syntyi neljännesvuosittain ilmestynyt arabiankielinen versio, jota tehtiin Tunisiassa vuosina 1987–1998 ennen toimituksen väliaikaista siirtoa Beirutiin. Lyhytikäiseksi jäänyt unkarinkielinen versio luotiin 1991.
Toinen kansainvälistymisen vaihe alkoi 1990-luvun puolivälissä, ja siitä tuli laajempi ja pysyvämpi. Tuolta
ajalta ovat peräisin Diplon kaksi ensimmäistä ”suurpainosta”,
saksan- ja italiankielinen, jotka viettivät viime vuonna kymmenettä syntymäpäiväänsä yhteistyölehtiensä die tageszeitungin (Berliini) ja il manifeston (Rooma) kanssa.
Hiukan myöhemmin espanjankielinen Diplo aloitti yhteistyön Madridissa ensin L-Pressin ja sitten Cybermonde-kustantamon kanssa sekä Buenos Airesissa Cône Sudin kanssa, portugalin-
kielinen edistyksellisen Campo da Communicaçãon kanssa ja kreikankielinen keskustalaisen Eleftherotypia-päivälehden kanssa.
Sitä mukaa kuin perhe kasvaa kehittyvät myös Diplon eri versiot. Ensimmäiset toimitukset tyytyivät kääntämään ranskankielisiä tekstejä – näin tehdään nykyään varsinkin silloin, kun Le Monde diplomatique ilmestyy kansallisia ja alueellisia kysymyksiä laajasti käsittelevän päivä- tai viikkolehden liitteenä. Siellä, missä lehti ilmestyy itsenäisenä aikakauslehtenä, tekijät ovat monesti halunneet käsitellä
lisäksi myös kansallisia tai alueellisia kysymyksiä voidakseen palvella omaa lukijakuntaansa ja vastata sen erityisiin odotuksiin. Nämä artikkelit erotetaan maininnalla muista,
koska Pariisin toimituksen vastuu ei ulotu niihin.
Tämä joustava toimintatapa ratkaisi monta käytännön
pulmaa ja alkoi kiihdyttää paperiversioiden määrää: vuoden 1996 lopussa niitä oli viisi (kokonaispainos oli 500 000 kappaletta), vuoden 1997 lopussa kuusi, vuonna 1998
seitsemän (painos saavutti tuolloin 700 000 kappaleen rajan)
ja vuonna 1999 kymmenen. Versioita oli kolmetoista vuonna 2000, jolloin ylitettiin miljoonan kappaleen raja. Vuoden 2001 lopussa niitä oli 16, ja pari vuotta myöhemmin jo 22. Puolentoista miljoonan kappaleen raja ylitettiin vuonna 2004, kun versioita oli jo 25.
Vuoden 2005 lopussa Diplosta oli jo 27 eri paperiversiota, ja lokakuussa 2006 luvuksi kirjattiin 32. Uusia yhteistyökumppaneita tulee, mutta valitettavasti kaikilla vanhoilla ei ole ollut riittäviä taloudellisia resursseja tai levikkilukuja tukenaan: Arabiemiraattien, Itävallan,
Jordanian, Kyproksen, Libanonin, Meksikon, Ruotsin, Turkin
ja Venezuelan lehdet on hiipuneet. Kun samankielisiä versioita on alkanut ilmestyä yhä enemmän, Diplo-perheen on
täytynyt organisoitua.
Berliinissä aloitetaan lähiaikoina saksankielisen Diplon tuottaminen – pienin muutoksin – saksankieliseen Sveitsiin, Luxemburgiin ja Itävaltaan. Samalla tavoin Buenos Airesin ja Madridin toimitukset tekevät yhteistyötä, kun käännetään ranskankielisiä juttuja espanjaksi ja tuotetaan Latinalaista Amerikkaa koskevia artikkeleita. Yhteistyössä toimitetut sivut päätyvät yhä useampiin lehtiin, esimerkiksi Chileen, Boliviaan, Kolumbiaan, Puerto Ricoon ja Meksikoon, minne pian saadaan taas oma versio.
Myös arabiankielinen tuotanto oli organisoitava, ja tähän tarkoitukseen luotiin tytäryhtiö (Le Monde diplomatique éditions arabes). Se huolehtii artikkelien kääntämisestä Pariisista käsin, ja juttujen julkaisuoikeudet ovat tilattavissa. Arabiankieliset arkistot vuodesta 2000 alkaen ovat käytettävissä osoitteessa www.mondiploar.com. Lukuisat päivälehdet, joiden yhteislevikki ylittää 600 000 kappaletta, käyttävät tätä palvelua hyväkseen Egyptissä, Saudi-Arabiassa ja Qatarissa – Palestiinan odotetaan liittyvän joukkoon heti kun olot sallivat.
Mistään maailmanlaajuisesta lehdistöimperiumista ei kuitenkaan ole kyse, sillä valtaosa toimituksista ja lehden eri versioista on pienen joukon motivaation varassa. Tämä joukko miehiä – ja vielä useammin naisia – ei säästele aikaansa ja vaivojaan niukkojen resurssien puristuksessa. Moni lehti joutuu todella tasapainoilemaan selvitäkseen heilahdusten yli.
Le Monde diplomatique ei ole etsinyt ulkomaisia kumppaneitaan Pariisista käsin vaan lähes kaikki ovat tehneet aloitteen yhteistyöstä itse, koska ovat pitäneet Diplon lähestymistapaa luotettavana, lähteisiin pohjaavana ja kriittisenä. Aivan siitä riippumatta, onko kyse ympäri maailmaa levittäytyneistä toukokuun 1968 perillisistä, globalisaatiokriittisen liikkeen kannattajista tai kriittisestä lehdistöstä, joka kantaa huolta kansainvälisten asioiden paremmasta uutisoinnista.
Ei kuitenkaan ole sääntöä ilman poikkeusta: englanninkielisen Diplon eteen tehtiin todella paljon töitä. Oli itsestään selvää, ettei Le Monde diplomatiquen kansainvälisestä perheestä voitaisi edes puhua ilman anglosaksista jäsentä, joka tavoittaisi brittiläiset ja yhdysvaltalaiset lukijat. Sen piti myös tavoittaa lukijat niissä Euroopan, Aasian ja Afrikan maissa, joissa ranskankielinen versio ei leviä laajalle. Yhteistyökumppania ei kuitenkaan löytynyt ennen vuotta 1999: siitä alkaen lähes sataan maahan leviävä Guardian Weekly on julkaissut kuukausittain kuudentoista sivun käännöksen Le Monde diplomatiquen artikkeleista. Käännöksestä vastaa ranskankielisen toimituksen osana työskentelevä yksikkö. Sivujen julkaisuoikeudet ovat tilattavissa sekä painettuja että netissä julkaistavia versioita varten.
Kansainvälisestä Le Monde diplomatiquesta puolet painetaan, toisesta puolikkaasta huolehtii kyberava ruus: nettiversioita oli lokakuun 2006 lopussa yhteensä 32. Niistä valtaosa on paperilla ilmestyvän lehden digitaalisia versioita, mutta itsenäisiäkin nettilehtiä on esimerkiksi Brasiliassa, Japanissa ja Tšekin tasavallassa.
Andorrassa tuotetaan katalaaninkielistä nettilehteä, Ranskassa kiinankielistä ja Kuubassa esperantonkielistä nettiversiota. Sivustojen ylläpitäjät toivoisivat tietenkin näkevänsä lehdestään joskus aikanaan myös paperiversion, ja toisinaan toive on toteutunutkin.
Syksyllä 2002 kolme iranilaissyntyistä ranskalaista intellektuellia päätti, että Diplo pitäisi saada verkkoon farsin kielellä. Löytyi vapaaehtoisia kääntäjiä, ja puoli vuotta myöhemmin hanke oli toteutettu – eikä se jäänyt huomaamatta Teheranissa. Paikallislehti Hamchari julkaisi joukon näitä artikkeleita keväällä 2003, jolloin se ei vielä ollut nykyisen presidentti Mahmud Ahmadinejadin kannattajien käsissä. Ex-presidentti Hashemi Rafsanjania lähellä oleva sanomalehti Sharg tarttui vuorostaan tehtävään syksyllä, mutta hylkäsi hankkeen pian, koska piti Diploa liian uusliberalismikriittisenä. Lehti kiellettiinkin sitten syyskuusta alkaen. Vuonna 2005 alkoi uusi farsinkielinen julkaisuyhteistyö sanomalehti Sedaye Edalatin kanssa. Poliittisesta epävarmuudesta huolimatta olennaisin on varmistettu: iranilainen älymystö voi lukea Le Monde diplomatiquen omallakielellään niin paperilta kuin netistäkin. Sekin pieni työryhmä, joka Montpellierissä joka kuukausi kääntää joukon artikkeleita kiinaksi, tavoittaisi mielellään myös Kiinassa olevat lukijat.
Diplon tulevaisuus näyttää hyvältä. Kymmenen vuotta sitten kukaan ei olisi uskonut, että kansainvälinen Diplo voisi tarkoittaa yli kuuttakymmentä eri versiota. Näin ei olisikaan, ellei lehti olisi viime vuosien aikana tehnyt läpimurtoa sekä arabimaissa (erityisesti Persianlahden alueella) että entisissä eurooppalaisissa itäblokin maissa: Serbiassa, Bulgariassa, Kroatiassa, Sloveniassa ja vuonna 2006 Romaniassa, Puolassa, Venäjällä sekä Unkarissa.
Samankaltainen läpimurto on mahdollinen Aasiassa: ensin verkkoversio Japanissa, sitten intialaisen Hard Newsin kanssa solmittu yhteistyösopimus, nyt Etelä-Koreassa juuri aloittanut paperilehti. Seuraava etappi näyttäisi todellakin olevan Kiina.
Ylös
Maailman uusi tila - Entä nyt, kun "terrorisminvastaista sotaa” on käyty viisi vuotta?
IGNACIO RAMONET
YK saa hädin tuskin kootuksi valvontajoukkoja Libanoniin, vaikka kansainvälisen politiikan säätelyn pitäisi olla sen tehtävä. Washingtonin ja sen liittolaisten ”terrorisminvastainen sota” on entisestään tulehduttanut konflikteja. Iran heittää haasteen turvallisuusneuvostolle vaatimalla vakavasti otettavia neuvotteluja ydinenergiasta. Maailma muuttuu päivä päivältä epävakaammaksi ja sen ongelmat polttavammiksi, puhutaanpa mistä tahansa: yhteiskunnallisesta epäoikeudenmukaisuudesta, köyhyydestä, väestön liikkumisesta, kaupasta, ympäristöstä. Se, mitä kutsutaan globalisaatioksi, näyttää tulleen käännekohtaan.
 Karttaliite: Maailman uusi tila
Ylös
Venäjän ja Euroopan unionin pakkoliitto
NINA BASHKATOV
Marraskuussa järjestetty EU:n ja Venäjän huippukokous epäonnistui odotetusti. Kokouksen ansioksi voi kuitenkin lukea, että osanottajat joutuivat määrittelemään suhteitaan uudelleen.
Ylös
Tshetshenian horjuvat kulissit
ANNE NIVAT
Palatessaan Tshtshniasta huhtikuun puolivälissä 2006 YK:n pakolaispäävaltuutettu António Guterres vakuutti, että YK:n toimisto voitaisiin avata uudelleen Groznyissä, koska turvallisuustilanne oli parantunut. Ilmoitus antaa väärän kuvan tilanteen normalisoitumisesta. Venäläismielinen johto luottaa väkivaltaan ja siihen että ihmiset alistuvat tilanteeseen.
Ylös
Kovaa peliä Kaukasiassa
FLORENCE MARDIROSSIAN
Venäjän presidentti Vladimir Putin suhtautui sovinnollisesti energiakysymyksiin tavatessaan Euroopan unionin johtajat Lahden huippukokouksessa 20.10.2006. Georgian presidenttiä Mihail Saakashviliä hän sen sijaan syytti verilöylyn valmistelemisesta Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. YK:n turvallisuusneuvosto vaati 13.10. yksimielisesti Georgiaa noudattamaan vuonna 1994 solmittua aseleposopimusta.
Ylös
Yksilöiden joukkoviestintä
MANUEL CASTELLS
Maailmassa on yli miljardi internetin käyttäjää ja lähes kaksi miljardia matkapuhelinliittymää. Kahdella kolmesta on käytössään matkapuhelin, jopa siellä, missä ei ole edes sähköä. On syntynyt uusi kommunikaation muoto. Se tavoittaa suuret joukot, mutta sen sisältöjä tuotetaan, vastaanotetaan ja koetaan yksilöllisesti.
Ylös
Merirosvojen ja uneksijoiden talous
GABRIEL KOLKO
Viime syksynä suuri yhdysvaltalainen vipurahasto, Amaranth Advisors, menetti viikossa yli puolet varoistaan keinotellessaan maakaasun hinnalla. Yhtiö osoitti, että Maailmanpankki ja IMF ovat syystä huolissaan: finanssimarkkinat eivät ole enää hallinnassa.
Ylös
Rikkaat maat torjuvat pakolaisia
L'ATLAS 2006
 Karttaliite: Vainajat Euroopan rajoilla
Ylös
Islam ja fasismi
STEFAN DURAN
Yhdysvallat on yhä suuremmissa vaikeuksissa Irakissa, joka vajoaa sisällissotaan. Bushin hallitus perustelee Lähi-idän operaatioitaan fasistisen islamin vastaisena taisteluna. Tämä islamofasismin ideologinen kehys antaa mahdollisuuden luokitella samaan kategoriaan erilaisia liikkeitä al-Qaidasta Muslimiveljeskunnan kautta Hizbollahiin.
Ylös
Talebanien paluu
SYED SALEEM SHAHZAD
Väitetään, että Yhdysvaltojen ja sen liittolaisten hyökkäys vuonna 2003 kukisti talebanit Afganistanissa. Todellisuudessa he vetäytyivät afganistanilaiseen tapaan järjestäytyäkseen uudelleen ja tarkistaakseen strategiaansa. Pian talebanit saattavat jälleen hallita Helmandia ja muitakin maakuntia.
Ylös
Mistä tulevat Abu Ghraibin kiduttajat?
AVERY F. GORDON
Tarkkailijoiden mielestä vankeja ei kohdeltu Abu Ghraibin vankilassa Irakissa mitenkään erityisen julmasti, koska tavallisten rikollisten kohtelu on kutakuinkin samanlaista Yhdysvaltojen huippuvartioiduissa vankiloissa.
Ylös
|
